Lempikirjani

Olen kasvanut vasemmistolaisessa, keskustelevassa ja avoimessa perheessä. Olen myös tiennyt aika nuoresta saakka, että jaan perheeni arvot. Lopullinen varmistus asiasta tuli, kun 22-vuotiaana luin Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -trilogian. 

Opiskelin tuolloin sosiaalikasvattajaksi Jyväskylän sosiaalan oppilaitoksessa. Saimme laadukasta ja omaa ajattelua avartavaa opetusta. Meitä haastettiin pohtimaan omia arvojamme ja taustojemme merkitystä siihen, mitä meistä on tullut ja miksi olemme valinneet sosiaalilalan. 

Aloin lukea Täällä Pohjantähden alla -kirjaa miettien opinnoissa nousseita kysymyksiä perheestäni, suvustani ja arvoistani. Kirja vei niin mukanaan, ettei esimerkiksi junassa lukemisesta tullut mitään: luin tunnemyrskyjen vallassa, välillä itkin ja välillä nauroin ääneen. Ponnistin mukana synnytyskohtauksissa. Tunsin Jussin pelon, hämmennyksen ja vihan omissa luissani. Myötäelin Aunen mukana. Ajattelin, miten heikossa asemassa köyhät naiset ovat historian saatossa aina olleet. 

Väinö Linnan teksti auttoi minua hahmottamaan pienen ihmisen ja arjen historiaa. Myös omaa taustaani. Aloin ymmärtää paremmin vanhempiani ja isovanhempiani. Minunkin suvussa oli aikanaan ollut niin punaisia kuin valkoisiakin. Esimerkiksi vanhempieni liitto ei ollut täysin ongelmaton heidän sukujensa mielestä. 

Millaisessa tunnekuohussa mahtoivat talvisodan kynnyksellä olla ne, joiden perheenjäsenet olivat kokeneet sisällisodan ja vankileirit? Osa leireillä olleista vapautui vasta 20-luvun loppupuolella. Nyt he lähtisivät rintamalle niiden rinnalla ja johtamina, jotka olivat heitä aiemmin kiduttaneet, tappaneet ja eristäneet. 

Kenties hekin saivat varmuutta koetellusta itsetuntemuksestaan. On tärkeää tietää, mistä on tullut, jotta voisi olla varmempi siitä, mihin tahtoo mennä. Puntarissa oli kokemukset, aate ja yhteinen asia. 

Hyvää itsenäisyyspäivää, vietitpä sitä juhlavammin tai vaikkapa oman lempikirjasi äärellä <3.